Laivastonsininen pitkätakki

Ironinen herrasmieshipsteri on innostunut sen verran Mageen donegal-tweedistä tehdyistä vaatteista ja asuisteista, että päätti seuraavaksi kokeille pikkutakin lisäksi kyseisen vaatettajan pitkätakkia. Tällä kertaa Ironinen herrasmieshipsteri tilasi vaatteen suoraan Mageen verkkokaupasta – sitä ei olisi edes saanut Country Attriesta, puhumattakaan Stockmannista.

Mainittakoon köyhemmille kanssaihmisille, että kyseinen vaatekappale on parhaillaan alennusmyynnissä tai siis vielä syksyllä laivastonsinisen pitkätakin hinta oli lähes 500 euroa, nyt sen sai tilauskuluineen noin 200 euroa halvemmalla.

Sitten itse takin ominaisuuksiin:

Laivastonsininen pitkätakki ei ole ainoastaan tyylikäs päällä, vaan sen vuori on upea.

Takissa on kaksi moodia: varhaissyksyn ja loppukesän malli; loppusyksyn ja alkukevään malli. Toisin sanoen takissa on irrotettava fleece-kaulus, joka lämmittää mukavasti ja korvaa kaulaliinan kun lämpötila alkaa lähentymään nollaa. Kyseinen kaulus on kätevästi kiinni vetoketjuilla ja napeilla.

Kuten Ironinen herrasmieshipsteri viime kerralla epäili, niin brittiläinen kokotaulukko ei täysin vastaa eurooppalaisia kokoja siten, että lukuun lisättäisiin kymmenen. Viimeksi hankitun pikkutakin kooltaan 38R alle ei mahdu neuletta ilman, että tuntee olonsa ahtaaksi, niin nyt koko 40R nosti kauluksen turhan ylös vaikka muuten takki on mitä sopivin. Tosin ulkotakissa kyseinen ominaisuus ei ole niin paha etikettivirhe kuin pikkutakin kohdalla.

Yhteenvetona voimme todeta Mageen laivastonsinisen pitkätakin olevan hyvä vaihtoehto Barbourin vahakangastakille keväisin ja syksyisin. Siinä ei ole yhtä paljon hauskoja taskuja, mutta sen avulla kykenee erottautumaan rahvaasta sikäli kun Barbourin takit yleistyvät täällä pohjolassa.

Donegal Tweed & hobittiliivit

Ironinen herrasmieshipsteri on jo muutaman vuoden ajan etsinyt tweed-takkia, johon olisi tyytyväinen. Harris Tweed on ollut pettymys. Se on liian karkeaa, villapaitamainen, eikä Ironinen herrasmieshipsteri ole löytänyt sille ekologista lokeroa, missä ja milloin sitä olisi syytä käyttää. Sisäkäyttöön se on liian kuuma, ulkokäyttöön liian kylmä, ainakin talvisaikaan Suomessa.

Mutta nyt Ironista herrasmieshipsteriä onnisti ja kokeili vaihteeksi irlantilaista Donegal Tweediä. Se on jokseenkin kevyempää kuin Harris Tweed.

Tarkemmin ilmaistuna Ironinen herrasmieshipsteri tilasi vanhasta tutusta Country Attriesta pikkutakin sellaiselta valmistajalta kuin Magee. Sopivan paksuisen tweed-kankaan lisäksi kyseisessä pikkutakissa ihastuttivat muotoilu ja se, että siinä kolme nappia. Nykyään on vaikea löytää kolmenappisia pikkutakkeja, kaksinappisen kanssa Ironinen herramieshipsteri tuntee itsensä keskinkertaiseksi. Oikeastaan voisi sanoa, että parempaa ei saa, ainakaan valmisvaatteena.

Magee on niin ikään irlantilainen perinteinen korkeatasoisten vaatteiden valmistaja. Sen lähin vertailukohta lienee Barbour. Stockmannilta on turha yrittää Mageen tuotteita etsiä, Kapteenskasta saattaa jotain löytyä, ylihintaan (sikäli kun niin vulgaarista asiasta kuin raha välittää).

Huomautettakoon, että ainakin Ironisen herrasmieshipsterin hankkiman pikkutakin leikkaus oli hieman kapeampi kuin yleensä. Hihat ovat sopivat, mutta jos haluaa pitää paksumpaa neuletta alla, niin on suositeltavaa ostaa numeroa isompi koko.

Ironinen herrasmieshipsteri ei kuitenkaan ole käyttämässä Donegal Tweedistä tehdyn pikkutakkinsa alla neuletta, vaan osti samalta valmistajalta kullankeltaiset hobittiliivit. Kun vielä jalkaan laittaa breeksit, niin kokonaisuus on valmis.

Bianchi Pista

Ironinen herrasmieshipsteri hankki itselleen uuden polkupyörän, koska entinen maantiepyörä oli perushuoltoa vailla ja oli kyllästynyt siihen, että vaihteet olivat jatkuvasti sekaisin. Niinpä Ironinen herrasmieshipsteri päätyi fiksipyörään.

Vaihtoehtoja oli kaksi: joko englannin vanhin pyörien valmistajan Vikingin City Slicker tai sitten maailman vanhimman yhä toimivan pyörätehtaan Bianchin Pista.

Niin englantilaisen elämäntyylin ystävä kuin Ironinen herrasmieshipsteri onkaan, päätyi hän vaihteen vuoksi italialaiseen designiin. Niin ikään Bianchin puolesta puhui se tosiasia, että se oli ja on yl kaksi kertaa kalliimpi kuin Vikingin pyörä.

Bianchin pyörät ovat kuuluisia väristään. Pistan olisi saanut myös metallin värisenä, mutta Ironinen herrasmieshipsteri päätyi legendaariseen turkoosiin tai tarkemmin celesten väriin. Siihen on sitten helppo ostaa oikean värinen juomapullo ja muita varusteita vaikkapa Suomen Urheilupyörästä, jos on tarvis.

Ironinen herrasmieshipsteri käyttää polkupyörää lähinnä kaupunkiajoon sekä käydessään Tampereen ympäryskunnissa. Pista on teräsrunkoinen, sen välitys on raskas, mutta kun vauhtiin on päässyt, kulku on tasaista ja ajoasento erinomainen mataluudesta huolimatta (edellyttäen, että on hankkinut oikeankokoisen rungon).

Jos Pistan polkeminen fiksinä alkaa häiritsemään, on takapyörä mahdollista kääntää ympäri, jolloin pyörästä tulee sinkula. Pyörän polkeminen fiksinä kuitenkin tekee hyvää reisilihaksille, kun jalat eivät oikein missään vaiheessa matkaa pääse lepäämään.

Albert Thurtsonin sukankannattimet

Brooks Brothersien brändi koki aikamoisen kolauksen kun Ironinen herrasmieshipsteri suuntasi sen Manhattanin edustusliikkeeseen ja kysyi sukankannattimia: nettisivujen mukaan kyseisen yrityksen katalogista sellaiset kuuluvat, mutta liikkeestä yhtään ei löytynyt.

Onneksi englantilaisiin voi sen sijaan aina luottaa.

Ironinen herrasmieshipsteri tilaisi sukkanauhat itselleen Albert Thurtsonilta suoraan Lontoosta.

Sukankannattimet kuuluivat vielä jotain vuosikymmeniä sitten herrasmiesten perusasusteisiin, mutta nykyään niitä ei tahdo löytää oikein mistään ja saattavat herättää jopa huvittuneisuutta tylsämielisissä. Kuitenkin se, että sukat pysyvät jalassa menemättä makkaralle, tuo ryhdikkyyttä olemukseen. Ironinen herrasmieshipsteri ei voi kuin suositella niitä.

Mainittakoon köyhemmille kanssaihmisille, että Albert Thurtsonin sukankannattimet olivat sieltä kalleimmasta päästä maksaen useammin kymmentä euroa, perussukkanauhat ilman englanninlippua voi onnistua löytämään eBaystä kympilläkin.

Kenkäraudat

Vielä viimeisellä viikolla Ironinen herrasmieshipsteri kävi New Yorkissa huoltamassa täydellisen kenkävalikoimansa Adamit, eli jo ennestään kaikille tutut legendaariset oxford-tyyppiset full-brogue-kenkänsä. On vielä vaikea sanoa, kuinka nämä Left Shoe Companyn reunoskengät kestävät, nyt ne ovat reilun puolenvuoden iässä. 

Joka tapauksessa Ironisen herrasmieshipsterin kävelytyylistä johtuen kenkien korkopalat olivat sen verran kuluneet, että oli syytä asentaa niihin metalliset levyt. Niiden asentaminen yhdessä uusien kengännauhojen kera maksoi vain viisi dollaria ja koko toimenpide oli suoritettu alle minuutissa. Miettikää sitä!

Nyt Ironisen herrasmieshipsterin kengistä lähtee mukavan napakka ääni kävellessä kohti JFK:n kansainvälistä lentokenttää.

Dockersin never-iron khaki -housut

Ennen kuin Ironinen herrasmieshipsteri suuntaa kulkunsa jälleen kerran hipstereiden valtakuntaan eli Williamsburgiin, kävi hän ostamassa kahdet housut Amerikan Stockmannilta eli Macy'ssista.

Housujen ostaminen on rasittavaa ja vaivalloista.

Ironinen herrasmieshipsterikään ei siitä pidä, mutta helpotti kokemustaan ensin käymällä juomassa Goose Islandin IPA:aa läheisessä irkkubaarissa, ja ravattuaan sovituskopin ja housuhyllyn väliä useamman kerran ja ostokset suoritettua, istahtamalla Madison Parkin (kyllä, sen puiston, minkä etelälaidalla on Flatiron Building) penkille juomaan kylmän Budweiserin paperipussista.

Samalla Ironinen herrasmieshipsteri päätti, että seuraavalla kerralla tilaa housunsa suoraan räätäliltä, pääsee helpommalla, vähemmällä pämppäämisellä.

Toisaalta nyt Ironiselle herrasmieshipsterille tuli sellainen olo, että ainakaan pariin vuoteen ei tarvitse housuja ostaa (paitsi jos löytää matkoillaan haaveilemansa cavalry twillistä tehdyt ja ylös asti leikatut, eli henkseleillä ylläpidettävät, housut).

New Yorkin residenssille saavuttuaan ja syötyään illalliseksi tuoreita katkarapuja valkosipulilla ja tarkasteltuaan hankintojaan tarkemmin, Ironinen herrasmieshipsteri yllättyi positiivisesti ostamiensa housujen tasosta. Dockers on kuitenkin tusinamerkki Yhdysvalloissa ja hintakin oli vain 55 dollaria kappaleelta tai siis kahdelta lahkeelta.

Esimerkiksi housuista löytyy takaa lenksu, johon ne voi ripustaa vaikkapa Rajaportin saunalla käydessä. Ironinen herrasmieshipsteri ei muista muista housuista vastaavaa nähneen. Samanlainen jännä lenksu löytyy kyllä T. M. Lewinin vapaa-ajan paidoista. Sekin on kätevä, kun tilaa vaatteiden sijoittamiselle on rajallisesti.

Housujen materiaali on hienoa 100% puuvillaa ja se tuntuu miellyttävältä päältä, eikä sitä tarvitse silittää (ei itsestäänsiliävät housuja olisi saanut 40 dollarilla).

Haastavinta oli löytää oikea koko halutuille väreille. Niinpä Ironinen herrasmieshipsteri joutui tekemään kompromissin: straigth fittin sijaan oli tyydyttävä classical fittiin. Mutta sekään ei ollut tappio, onhan Barbourin tattersallcheck-paidatkin mitoitettu pääsääntöisesti classic fittiin.

Ison omenan miesmuotia

New York on epäesteettinen ja tehokas suurkaupunki, jonka infrastruktuuri on hajoamispisteessä: ahtaassa ja sokkeloisessa metrossa köyhät tunkevat Ironisen herrasmieshipsterin päälle; kadut ovat kuoppaisia.

Mutta jotenkin sen on onnistunut selviämään.

Miesten vaateliikkeitä löytyy eräänlaisena keskittymänä Grand Central Terminalin luoteispuolelta: 5. avenuelta 44., 45. tai 46. katua matkalla itään, kohti Metlifen eli entistä Pan Amin pilvenpiirtäjää.

Siellä sijaitsee muun muassa Brooks Brothersin edustusmyymälä. Kyseinen Amerikan vanhimman ketjuvaateliikkeen innovaatioita ovat muun muassa paidat, joita ei tarvitse silittää. Pitkään Ironinen herrasmieshipsteri kamppaili niitä vastaan, mutta kun seuraavan kerran tilaa lisää pukupaitoja T. M. Lewinilta, niin ne kaikki saavat olla niin sanotusti non-iron! Niissä on puolensa.

Lähistöltä löytyy pari muutakin liikettä, jotka laittavat ihmettelemään, miksi ne, jotka edes jossain määrin yrittävät näyttää New Yorkissa tyylikkäiltä, käyttävät lähinnä harmaita housuja, mustaan irtotakkia ja tylsiä nahkakenkiä. Taskuliinaa ei osaa kukaan käyttää, vaikka tällä matkalla Ironinen herrasmieshipsteri on jopa onnistunut bongaamaan taskuliinoja esimerkiksi Macy'sin hyllystä.

Esimerkiksi kenkävalikoimissa näyttäisi olevan varsin tyylikkäitä oxford-tyyppisiä jalkineita tai upeasolkisia munkkikenkiä, ei mitään derby-lätysköjä, joita Suomen kenkäkaupat ovat pullollaan.

Maaseutupukeutumisesta innostuneille kerrottakoon, että Orvis niminen ketju myy omien tuotteidensa lisäksi myös Barbourin vaatteita. Barbourilla on myös oma liike Upper East Sidessa, mutta siellä Ironinen herrasmieshipsteri ei vielä ole käynyt.

Ne, jotka haluavat pukeutua vanhoihin vaatteisiin, voivat suunnata kulkunsa Little Italyyn. Ironisella herrasmieshipsterillä on varaa uusiinkin vaatteisiin.  

 

Samalla voi käydä vulgaaristi käydä syömässä pitsaa ja ottaa jälkiruoaksi panna cottaa kera espresson. Ironinen herrasmieshipsteri kuitenkin suuntaa mieluummin kulkunsa Williamsburgiin eli New Yorkin Kalevan kaupunginosaan hipsteröimään.